Päivät ovat kuluneet normaaliin malliin: iskä tekee omaan tahtiinsa 😑 kouluhommia, Olavi käy päikkärissä parina päivänä viikossa ja Aino on edelleen vauva. Puolen vuoden superkehityspäivien jälkeen neiti on ottanut rauhallisemmin, konttaahan hän nykyisin toki nopeammin ja varmemmin, nousee ketterämmin ylöskin, mutta mitään varsinaista uutta taitoa ei ole neiti nyt oppinut. Hampaita Ainolla on kaksi ainokaista, molemmat alhaalla ja kiinteiden syöntiä on jatkettu normaaliin malliin,tänä viikonloppuna otettiin ohjelmaan aamupuurokin. Ainon päivittäin syömät määrät eivät kyllä ole vielä hurjia verrattuna siihen paljon Olavi saman ikäisenä söi, hrahan tosin aloitteli kiienteöt aiemmin ja oli tässä vaiheessa jo sujut muunkin kuin maidon kanssa. Ainolle ovat maistuneet kaikki maut tähän mennessä, puolukkapuuro erityisesti.
Aino höpöttelee omiaan entiseen malliin ja Olavi samoin, juttujen taso ja tyyli kylläkin eroavat melkolailla. olavi puhelee paljon supersankarijuttuja ja jotain hurjaa ylipäätään, Aino taas ölisee jotain äitättätätä-tyylistä ja hymyilee. Tai siis ei muuten pääsääntöisesti hymyile iskänsä sylissä, mieluummin hymyilee iskälle äitin sylistä. Neidillä on tosi voimakas äitintyttö-kausi menossa, imartelevaa, mutta joinain hetkinä uuvuttavaa, myönnän.
Aino nukahtaa nykyisin illalla joskus kympin pintaan ja syö yön aikana 2-3 kertaa, aamulla sitten herää joskus kahdeksan pintaan. Viime viikkoina on ollut hieman epäsäännöllisyyttä öissä, myö käväistään parin yön reissulla Tampereella lahjaksi saadusasa perhekuvauksessa ja sitä ennen neidillä oli flunssaa ja kuumetta. Kuumeen syyksi arvailisin vauvakuumetta, näppyjäkin oli, Olavillahan kyseistä tautia ei ollut, joten arvailuksi jäi diagnoosin teko yhdessä kollegani googlen kanssa. Kipeän vauvan kanssa ei kyllä tehnyt aamulla mie laittaa tanssiksi, raukkaparka haki turvallisuutta tisseistä, kyllä,ja minäkin jouduin siis heräilemään tiiviimmin. Nyt terveenä ollessaan on kyllä mahtava hetki, kun saa herätä siihen, että neiti pussaa (?) avoinsuu-taktiikallaan, sydän tähän todellakin.
Olavilla on ollut hillittömiä juttuja, monet liittyen itse keksimiinsä lauluihin tai näkemiinsä supersankari-ohjelmiin. Ollo huutaa usein eri huoneestakin että "äiti/iskä oot kiva" tai aikaa säästääkseen vaan, että "äiti/iskä kiva", sydän tähänkin. Ollo on ruvennut nostelemaan ainoa, eli käytännössä retuuttaa pienempää kainaloista eteenpäin, onneksi se useimmiten päättyy nauruun, kummankin. Ollo on kokeillut hiihtoa, ja se muuten on sujunut huomattavan paljon paremmin kuin luistelelu, hra kokeili ampumahiihtoakin puupyssyn ja ukin kanssa.
Tulevaisuus tuppaa riipimään pikkuhiljaa, kaikki on auki, mistään ei voi oikein sanoa varmaksi, töitä ei ole kauheasti näkyvissä, ja hoitokuviot ja kaikki tympii. Paljon on epävarmuutta elämässä töiden ja asumispaikan suhteen.
Aika jotenkin nyt vain rullaa eteenpäin ja arki menee oikeasti omalla painollaan, kaikki ovat terveitä ja toivottavasti terveinä pysyvätkin.
Mie koetan saada postattua aiemmiksi postauksiksi vielä miun kirjoituksia ainon odotusajasta, niitä mie kirjoittelin muualle, keskusteluryhmään aikoinaan.
Nyt nukkumaan, helei
onkohan kaikki pilalla? Eihän se siementen määrä yhdessä palassa huikea ole, ja kyllä mein neuvolantäti sanoi, että leivässä voi syödä, mutta kun on tullut syötyä tuota leipää aika paljon... Turha angst toivottavasti.