Arki on ollut todella kiireistä viimeiset kaksi viikkoa, tämä hullun mylly alkoi oikeastaan jo loppiaisen jälkeisestä päivästä (7.1.) jolloin minulla alkoi perehdutusjakso kevään työpaikassa, perheen iskä teki vuorotyötä ja olavi aloitti joulun jäljiltä taas päuväkodin. Eipä ole ollut viime viikkojen aikana kuin ehkä kaksi iltaa, jolloin koko perhe olisi ollut kotona yhtäaikaa, melkoista hässäkkää siis on ollut. Rehellisesti pätkä, jolloin en ole kirjoittanut siksi, että on oikeasti ollut kiire!
Nyt alkaa onneksi jo helpottaa, iskällä loppui työpätkä, nyt on tarkoitus saada keskittyä vain suorittamaan loput opinnot pois ja onnistua valmistumaan keväällä. Saa nähdä, itsekuri kouluhommien suhteen on mitä on ja tietokoneella voi tehdä paljon kivempiakin asioita (luo:pelata). Saa nähdä kuin käy, minullehan tästä stressiä kertyy, kun yksi ei voi vain valmistua, päästäisiin elämässä eteenpäin kun toisenkin koulu olisi suoritettu. Äh, nytkin suuttui minulle kun nillitin koko tämän illan pelaamisesta ja kostoksi käytiin olavin kanssa kahdestaan saunassa. Ihan sama, taidan jatkokostoksi nukkua sohvalla...tympii.
Mutta siis siitä helpottamisesta, päivien rytmi on alkanut syntyä: mie menen töihin aamulla seiskaksi, iskä vie vähän myöhemmin ollon päikkäriin, mie haen ollon kolmen jälkeen. Tässä välissä iskällä olisi minun näkökulmasta ruhtinaallisesti aikaa kirjoittaa, yhteensä vielä viitenä päivänä viikossa!
Tähän kevään työpaikkaan on matkaa reilut 20km, joten olen joutunut palaamaan autolla liikkumiseen ja liikunta on jäänyt ihan minimiin. Olen yrittänyt kävellä viikonloppuna rattaiden kanssa ja jumpata päivittäin kotona, jospa nämä nyt edes vähän auttaisivat. Arki-iltoina ei ole kyllä paljoa napannut ulkoilla, talvi on tullut lopultakin ja sen mukana alle 20 asteen pakkaset, kivaa mutta kylmä.
Olavi on parina päivänä vetänyt kilarit pukemisesta ja on sitten kertonut että tarvii itkee. Olen sanonut että itke sitten vähän aikaa niin sitten voi lopettaa, näin onkin käynyt. Pientä uhmaa tämä kyllä varmastikin on, periaatteellista vastustamista lähinnä. Noiden kiukkuhetkien vastapainoksi on onneksi hyviä hetkiä, hetkiä jolloin olavi tulee halaamaan ja sanoo mmm tai ihana äiti tai ollo rakastaa. Usein olavi tosin rakastaa autoja, mutta kuitenkin. Ihana ollo.
Nykyisin olavi on omien sanojensa mukaan tosiaan ollo opoti, muut nimet eivät käy, siksi ollo. Mielikuvitusta riittää muissa tapauksissa, olavi näkee asioita aivan muina ja kertoo niistä, höpöttelee omiaan. Hieno vaihe kasvussa :)
Maha ei ole vieläkään suuren suuri, luulen että pienempi kuin ollosta, mutta kuvia en ole kyllä todistukseksi löytänyt. Olavistahan kyllä otettiin mahakuvat viikottain jostain rv16 eteenpäin, mutta niihin ei tullut laitettua päivämääriä, joten meillä on jossain kovolla kansiollinen kuvia miun mahasta. Awesome ja ei lainkaan hyödyllistä. Liikkeitä on tuntunut tosivähän, ei edes joka päivä, kyllä tuo etuseinäistukka vaientaa todella tehokkaasti, viimeksi tuntuivat muistaakseni (huom.muistaakseni) selvemmin. Tänään vauva on jumpannut todella pitkästä aikaa reippaasti, iltapäivällä maatessa liikkeet tuntuivat selvästi, vaikkeivat vielä mahan päälle erottuneetkaan. Mahtavaa, vahvistu vaan vauva ja jumppaa aktiivisesti niin ei tarvitse stressata. Parin viikon päästä olisi rakenneultra, sitä odotellessa. Toinen raskaus kyllä eroaa ainakin minulla todella selvästi ensimmäisestä, etenkin henkisellä puolella.nyt ei tunnut erikoiselta, jotenkin ei aina muista edes ajatella koko asiaa. Tänään jo ehdin töistä ajellessa miettiä, että onko tämä "tunnottomuus" huono merkki, jos pää yrittää kertoa että jotain on vialla, että ei kannata kiintyä liikaa? Jospa kuitenkaan ei, kaikki ei vaan olekaan uutta, liikkeet vähäisempiä istukan sijainnin takia ja samasta syystä sydänäänet kuuluvat heikommin. Hankala yhdistelmä taikauskoiselle. Joo, eiköhän tässä kaikki oikeasti ole kunnossa, kiirusta vaan elämä ollut.
Olavi ei ole muuten taas viitsinyt käydä potalla, välillä oli jo pönttö-vaihe mutta se meni taas ohi, äsken pissi lattialle, hitot. Jospa tämäkin tästä.
Uuh, kohta pitäisi lähteä nukkumaan, kello onkin kohta jo kahdeksan :D
Maisa ja kiirus arki ja näköjään ajatuksetkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti