Vilkaisin tuossa sivussa näkyviä omia otsikoitani, ja kovin ikävältä vaikuttaa nopeasti: useammassakin otsikossa mainitaan unettomuus, valvotut yöt tai jotain muuta, joka antaa ymmärtää, että meillä valvotaan. Tämähän ei ole pelkästään totta, minusta tuntuu, että meillä nukutaan oikeasti tosi hyvin, pitempiä pätkiä putkeen ja öisin. Juuri tuossa viikonloppuna mainitsin, että meillä on käynyt tämä vauva-aika tosi helposti, ei koliikkia ja itsekin saa nukkua. Olen pitänyt nyt viimepäivät kirjaa siitä, kuinka meidän arki rullaa, ja ennen kaikkea päivän aikataulutuksesta herran osalta. Ei näistä nyt mitään johtopäätöstä voi tehdä, nyt on niin paljon pakkastakin, ettei pääse vaunuilla ulos, ja se sotkee osittain päiviä. Ei meillä kylläkään vielä ole mitään säännöllisenä toistuvia päiviä. Tässä kuitenkin esimerkki yhdeltä päivältä:
klo
24 nukkumaan
03 syöttö
07 syöttö
09 herätään
11 syöttö
11:50-12:30 tirsat
13:23 syöttö
13:40-14:40 tirsat
15:20 syöttö
18:30 syöttö
19:20-19:50 tirsat
21:30 syöttö
23:30 nukkumaan
tuona päivänä minusta tuntui, että meillä syötiin kokoajan, ja se johtui ihan vain minusta. Olavi suostuu syömään aina yhdellä syötöllä vain yhden tissin (lypsämisen perusteella irtoaa noin 120ml), ja tuossa yhdessä vaiheessa syötin vahingossa samasta tissistä peräkkäin kaksi kertaa, ruokaa ei riittänytkään pitkäksi ajaksi pitämään nälkää poissa, ja a´vot: kohta syötiin taas.
Kauheasti tuohon päivän rytmeihin vaikuttaa meillä siis sää (pääseekö inhimillisessä säässä ulos käyskentelemään) ja se onko iskä kotona (jos on, menee/kuluu aika eri tavalla). Tuon kokonaan aikataulutetun päivän jälkeen mentiin mummon ja ukin luo, ja taas poikkeusolot herralle. Illalla Olavi kävi mummon ja ukin kanssa jo toista kertaa saunassa istumassa ja irroittelemassa räkää, ja voi kun se taisi uuvuttaa herran niin tehokkaasti, että illalla Olavi rupesi nukkumaan 00:11, mutta heräsi aamulla vasta puoli kahdeksalta. Unia tuli siis yhtäsoittoa vedeltyä 7 ja puoli tuntia. KOROSTAN 7H 30MIN! Mainitsinko siis, melkein kahdeksan tunnen unet putkeen? Ihmettelin herran herätessä syömään, kun tuntui ulkona olevan kovin valoisaa. Tuo oli herran putkeennukkumis-ennätys.
Ja sitten; Olavi Herra Punkiainen kääntyi viikonloppuna mummon ja ukin luona ensimmäistä kertaa mahalta selälleen aivan itse. Tempun uusiminen ei kylläkään onnistunut, mutta jospa tuo liikkumisen hieno maailma nyt pikkuhiljaa alkaisi avartua herralle. Pitää tänään kokeilla pyöriskelyä taas uudelleen. Kyllähän Oltsu joskus pienenä (1-1 1/2kk) osasi kääntyä vahingossa ja varmaan tietämättään, mutta taito on unohtunut jossain välissä herran kasvaessa. Seuraavaksi odotellaan koska pikkusormet osaavat tarttua asioihin. Harsoon osataan jo tarttua ja leluihinkin kun niitä ujuttaa, mutta ei tarttuminen vielä ole sellaista tarkoituksellista. Yhtenä päivänä herran tosin lattialla makaillessaan tavoitteli helistintään, ihan vain eivät sormet ymmärtäneet sivelyn sijaan tarttua leluun. Naurua odotellaan kanssa, ilmeisesti meillä on semityhmät vitsit, kun Olavi vain hymyilee leveästi, muttei naura ääneen. Sitä odotellessa.
Nyt muihin hommiin helei
maanantai 30. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Räkää päissä
Kuten otsikosta voikin lukea, meillä kasvatetaan nyt räkää ihan useammankin hengen voimalla. Olavi on siis ollut flunssassa jo muutaman viikon ajan (ei pahasti, mutta kuitenkin niin, että räkäimuria saa käyttää pari kertaa päivässä), ja ehdin jo iloita flunssan menevän ohi, mutta ehei. Nyt minulla on pää niin siunaamattoman täynnä räkää, kumma on jos herra onnistuu selviytymään nyt kun kyllä maidon mukana tautia pukkaisi. Eikös imettämisen pitänyt suojata vähän taudeilta. Käyttäisin sen kortin nyt kiitos.
Lopultakin (ainakin viime yön perusteella) ollaan rokotusten jäljiltä siirtymässä aiempaan unirytmiin. Muutama viime yö meni heräillessä parin tunnin välein, mutta onneksi viime yönä jo nukuttiin useamman tunnin pätkiä, eikähän tämä tästä siis.
Herra on innostunut kovasti imemään kättään, mummo huomasi peukalon ihon jo karaistuneen imemisestä ja arveli, että saattaisi jo vähän kutittaa hampaiden luota, kun sillä tavoin hankaa. Voi veljet, hampaitakin siis on tulossa joskus, varmaan kuitenkin menee vielä muutama kuukausi? Luulisin.
Nyt herralla on tylsää sohvalla (!), menen siis aktivoimaan lastani sen miltä räältäni pystyn.
helei
Lopultakin (ainakin viime yön perusteella) ollaan rokotusten jäljiltä siirtymässä aiempaan unirytmiin. Muutama viime yö meni heräillessä parin tunnin välein, mutta onneksi viime yönä jo nukuttiin useamman tunnin pätkiä, eikähän tämä tästä siis.
Herra on innostunut kovasti imemään kättään, mummo huomasi peukalon ihon jo karaistuneen imemisestä ja arveli, että saattaisi jo vähän kutittaa hampaiden luota, kun sillä tavoin hankaa. Voi veljet, hampaitakin siis on tulossa joskus, varmaan kuitenkin menee vielä muutama kuukausi? Luulisin.
Nyt herralla on tylsää sohvalla (!), menen siis aktivoimaan lastani sen miltä räältäni pystyn.
helei
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
rokotusten jälkimainingeissa
No niin.
Puolisen viikkoa sitten oli herra Punkiaisen kolmikuukautisneuvola, ja rokotuksiahan siellä oli listalla. Herra oli kasvanut ihan normaalisti, paino vähän plussa niin kuin tähänkin asti, ja pituus seilailee ristiin rastiin. Painoa oli nyt hitusen päälle 6,4kg, ja pituutta 61cm. Olavi suvaitsi kerrankin olla hereillä neuvolassa, ja intoutuipa herra vallan juttelemaankin paikan päällä. Kuukauden päästä aloitellaan pikku hiljaa soseiden maistelua; kuinka se voi olla mahdollista, että nyt ollaan jo tuossa vaiheessa?! En minä kestä, ei oltsu enää näytäkään niin vauvalta, vaan nyt ollaan jo pikkuhiljaa muuttumassa isomman pojan näköiseksi. Voi ei.
Rokotuksiahan sitten tuli suun kautta otettavan lisäksi oikein kaksi kappalein. Voi lapsi parkaa. Minä en varmaan ole niin valistunut, että jaksaisin tutkia asiaa ja kenties päättää olla ottamassa rokotuksia. Niitäkin ihmisiä kai on, jotka eivät niitä suostu lapsilleen antamaan, mutta kun minä kaikista niistä narkolepsia-tapauksistakin huolimatta luotan (aika) sokeasti meidän terveys-systeemeihimme. Teidä sitten onko se väärin, mutta en minä usko, että täällä neuvolassa jaettaisiin rokotteita, joissa olisi pienintäkään riskiä pienen lapsen kannalta.
Siis, rokotteita pistettiin, ja samana iltana herralle nousi kuume, joka kylläkin taittui yön aikana särkylääkkeellä. Olavi oli aivan tötterössä koko kuumeilun ajan, ja jutteli keskenään kuumehoureissa. Seuraava päivä ja yö menivät kitistessä, taisi olla rokotteiden syytä, normaalisti moista ei kuitenkaan ole. Yörytmit menivät kenties samasta syystä sekaisin, ja herra on herännyt pari kertaa yössä (ei kuitenkaan valittamisen aihetta). Flunssa vaivaa edelleen, ja räkäfriida on edelleen suuri inhokki, vaikkakin toimiva peli.
Niskaa kannatellaan nykyisin vallan komeasti (vaikka jäntevä herra on ollutkin alusta saakka), ja juttelua kuuluu kokoajan enemmän. Lenkkeilty on ja kirjoja luettu ja lauluja lauleltu. Tänään lauleskeltiin pianolla ipanapa-levyn matolaulua, ja olavi vallan intoutui mukaan laulamaan omalla ihastuttavalla tavallaan. Meillä on myös keksitty koko ajan omia lauluja, jospa herra intoutuisi siihen isompanakin, kun esimerkkiä tyhmien laulujenkin teosta on saatu kotoa (ja verenperintönä?).
Ny tmuihin hommiin helei
Puolisen viikkoa sitten oli herra Punkiaisen kolmikuukautisneuvola, ja rokotuksiahan siellä oli listalla. Herra oli kasvanut ihan normaalisti, paino vähän plussa niin kuin tähänkin asti, ja pituus seilailee ristiin rastiin. Painoa oli nyt hitusen päälle 6,4kg, ja pituutta 61cm. Olavi suvaitsi kerrankin olla hereillä neuvolassa, ja intoutuipa herra vallan juttelemaankin paikan päällä. Kuukauden päästä aloitellaan pikku hiljaa soseiden maistelua; kuinka se voi olla mahdollista, että nyt ollaan jo tuossa vaiheessa?! En minä kestä, ei oltsu enää näytäkään niin vauvalta, vaan nyt ollaan jo pikkuhiljaa muuttumassa isomman pojan näköiseksi. Voi ei.
Rokotuksiahan sitten tuli suun kautta otettavan lisäksi oikein kaksi kappalein. Voi lapsi parkaa. Minä en varmaan ole niin valistunut, että jaksaisin tutkia asiaa ja kenties päättää olla ottamassa rokotuksia. Niitäkin ihmisiä kai on, jotka eivät niitä suostu lapsilleen antamaan, mutta kun minä kaikista niistä narkolepsia-tapauksistakin huolimatta luotan (aika) sokeasti meidän terveys-systeemeihimme. Teidä sitten onko se väärin, mutta en minä usko, että täällä neuvolassa jaettaisiin rokotteita, joissa olisi pienintäkään riskiä pienen lapsen kannalta.
Siis, rokotteita pistettiin, ja samana iltana herralle nousi kuume, joka kylläkin taittui yön aikana särkylääkkeellä. Olavi oli aivan tötterössä koko kuumeilun ajan, ja jutteli keskenään kuumehoureissa. Seuraava päivä ja yö menivät kitistessä, taisi olla rokotteiden syytä, normaalisti moista ei kuitenkaan ole. Yörytmit menivät kenties samasta syystä sekaisin, ja herra on herännyt pari kertaa yössä (ei kuitenkaan valittamisen aihetta). Flunssa vaivaa edelleen, ja räkäfriida on edelleen suuri inhokki, vaikkakin toimiva peli.
Niskaa kannatellaan nykyisin vallan komeasti (vaikka jäntevä herra on ollutkin alusta saakka), ja juttelua kuuluu kokoajan enemmän. Lenkkeilty on ja kirjoja luettu ja lauluja lauleltu. Tänään lauleskeltiin pianolla ipanapa-levyn matolaulua, ja olavi vallan intoutui mukaan laulamaan omalla ihastuttavalla tavallaan. Meillä on myös keksitty koko ajan omia lauluja, jospa herra intoutuisi siihen isompanakin, kun esimerkkiä tyhmien laulujenkin teosta on saatu kotoa (ja verenperintönä?).
Ny tmuihin hommiin helei
maanantai 16. tammikuuta 2012
Viimeistä päivää alle kolme kuukautta vanha (!)
Aivan uskomatonta. Kuten otsikosta voikin päätellä, huomenna herra punkiainen täyttää jo kolme kuukautta. Toinen moinen päälle ja sitten jo varmaan istutaan ja osataan liikkuakin; ei voi ymmärtää miten se on mahdollista. Ei tämä herra enää tunnu miltään pikkuvauvalta, kohta ei enää vauvaltakaan. Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti taaperuutta.
Arki rullaa ja nyt voi jo vähän katsoa taaksepäin. Minusta tuntuu, että meillä on ollut kauhean helppoa herran kanssa. Isoimmat ongelmat ovat koskeneet kai nukkumista tai sen rytmittömyyttä, ja mahavaivoja. Noh, rytmiä ollaan löydetty, meillä ollaan aamu-unisia, ja minua se ei ainakaan haittaa. Pikku hiljaa on alkanut näkyä merkkejä myös siitä, että herra mahdollisesti aloittaisi uniaan jo yhdentoista aikaan, tämä lisää yöhön yhden syöttökerran verran (tähän asti on syöty nukkumaan mennessä noin klo 2, ja sitten siitä viiden tunnin kuluttua).
Tähän vauva-elämään tottuminen vei minulta reilun kuukauden, nykyisin yövalvomiset eivät tunnu oikeastaan missään, hermotkaan eivät enää mene tuntien kuluessa yöllä hitaammin kuin koskaan herran valvoessa (voi sitä kertaa, kun herra valvoi iltayhdeksästä aamukuuteen, silloin saattoi kuulua muutama kirosana ja kovassa harkinnassa oli vain ryhtyä nukkumaan ja antaa herralle "omaa aikaa").
Olen lukenut vähän vaikka mistä, että monet äidit ovat tunteneet olevansa pelkkiä tissejä, olevansa olemassa vain tisseinä. Voi tällaista tunnetta minulla ei vielä ole ollut kertaakaan, eikä taida tullakaan, kohtahan tässä jo aletaan ajatella soseita ja vaikka mitä! Nyt olen kuitenkin jo alkanut ajatella, etten jatka imetystä ainakaan yli vuoden ikään asti. Minusta tuntuu (ainakin tällä hetkellä) siltä, etten halua tilannetta, jossa lapsi itse kävellä nakittaa tissille. Outo ajatus, mutta tiedä häntä.
Tässä vaiheessa elämää herran itkut kertovat selvästi eri asioita, ja me alamme ymmärtää arvon sir Olavia. Ei enää ole moniakaan itkuja, jolle ei tietäisi syytä, on itku joka kertoo nälästä tai superkakkaisesta vaipasta, ja on itku joka kertoo, että on super tylsää ja tarvitaan virikkeitä.
Arki on yllättävän rentoa, mutta eiköhän tämä tästä vielä muutu :)
ensimmäistä rokotusta odotellessa (ylihuomenna), äiti ja arvon käpy sir Olavi
Arki rullaa ja nyt voi jo vähän katsoa taaksepäin. Minusta tuntuu, että meillä on ollut kauhean helppoa herran kanssa. Isoimmat ongelmat ovat koskeneet kai nukkumista tai sen rytmittömyyttä, ja mahavaivoja. Noh, rytmiä ollaan löydetty, meillä ollaan aamu-unisia, ja minua se ei ainakaan haittaa. Pikku hiljaa on alkanut näkyä merkkejä myös siitä, että herra mahdollisesti aloittaisi uniaan jo yhdentoista aikaan, tämä lisää yöhön yhden syöttökerran verran (tähän asti on syöty nukkumaan mennessä noin klo 2, ja sitten siitä viiden tunnin kuluttua).
Tähän vauva-elämään tottuminen vei minulta reilun kuukauden, nykyisin yövalvomiset eivät tunnu oikeastaan missään, hermotkaan eivät enää mene tuntien kuluessa yöllä hitaammin kuin koskaan herran valvoessa (voi sitä kertaa, kun herra valvoi iltayhdeksästä aamukuuteen, silloin saattoi kuulua muutama kirosana ja kovassa harkinnassa oli vain ryhtyä nukkumaan ja antaa herralle "omaa aikaa").
Olen lukenut vähän vaikka mistä, että monet äidit ovat tunteneet olevansa pelkkiä tissejä, olevansa olemassa vain tisseinä. Voi tällaista tunnetta minulla ei vielä ole ollut kertaakaan, eikä taida tullakaan, kohtahan tässä jo aletaan ajatella soseita ja vaikka mitä! Nyt olen kuitenkin jo alkanut ajatella, etten jatka imetystä ainakaan yli vuoden ikään asti. Minusta tuntuu (ainakin tällä hetkellä) siltä, etten halua tilannetta, jossa lapsi itse kävellä nakittaa tissille. Outo ajatus, mutta tiedä häntä.
Tässä vaiheessa elämää herran itkut kertovat selvästi eri asioita, ja me alamme ymmärtää arvon sir Olavia. Ei enää ole moniakaan itkuja, jolle ei tietäisi syytä, on itku joka kertoo nälästä tai superkakkaisesta vaipasta, ja on itku joka kertoo, että on super tylsää ja tarvitaan virikkeitä.
Arki on yllättävän rentoa, mutta eiköhän tämä tästä vielä muutu :)
ensimmäistä rokotusta odotellessa (ylihuomenna), äiti ja arvon käpy sir Olavi
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Muskaria
No niin; Epo-ensimmäinen muskari takana, ja kappas vain, Olavi on kerhonsa nuorin. Herra valvoi muskarissa loppuajasta ja katseli varsin tyytyväisenä ympärilleen. Nyt meillä on keskiviikkoisin muskari, eli vähän rytmiä ja säännöllisyyttä elämään.
Yökin meni muuten suht mallikkaasti, oltsu heräsi muutaman kerran syömään, ja oma väsymys taitaa johtua siitä, että lienen tulossa kipeäksi.
Nyt herra heräsi, eikun seurustelemaan, treffeille tissien kanssa, vaippahommille ja sitten kohta jo iskää vastaan helei
Yökin meni muuten suht mallikkaasti, oltsu heräsi muutaman kerran syömään, ja oma väsymys taitaa johtua siitä, että lienen tulossa kipeäksi.
Nyt herra heräsi, eikun seurustelemaan, treffeille tissien kanssa, vaippahommille ja sitten kohta jo iskää vastaan helei
tiistai 10. tammikuuta 2012
Olavi ja operaatio valvotus
Kuten siis otsikkokin kertoo, nyt meillä valvotetaan. Kello on 11 illalla, ja herra pitäisi saada pysymään hereillä mielellään likemmä yhtä, joten sarkaa riittää. Syy operaation on viime öinen rytmi: herra nukahti yhdeltä, heräsi syömään viiden aikaan, seiskalta vaihdettiin vaippa ja nukuttiin vielä kymmeneen. Herätyksiä tuli muutamia, mutta itse sai levättyä kuitenkin jostakin syystä mainiosti. Voi kunpa vain tänään mentäisiin samalla kaavalla, huomenna on kuitenkin aamupäivällä ensimmäinen muskari, ja olisi kiva olla sen verran voimissaan, että ymmärtäisikin jotain.
Herra on ollut suht hyväntuulinen, joskin hieman nuhainen. Tähän väliin on syytä kertoa, ettei Olavi juurikaan tykkää räkäimurista. Muutaman kerran olen harkinnut, että pitäisi käydä kertomassa naapurille, ettei meillä kiduteta lasta, vaan yritetään toimia parhaamme mukaan. Samaa on saanut harkita muutaman kerran myöskin kypärämyssyä pukiessa.
Iskä on aloittanut eilen taas joululoman jäljiltä koulun, ja niin alkoi oltsun arki äitin kanssa. Päiviä takana yksi kahdestaan herran kanssa, ja hyvin rullaa. en kylläkään odottanutkaan mitään muuta. Olavi saattaa tosin jossain vaiheessa loppuviikosta alkaa ikävöidä iskää, kun on herra kuitenkin saanut viime kuukauden aikana tottua siihen, että molemmat ovat kotona. Tämä päivä kuitenkin meni seurustellessa ja räkäimurin kanssa tapellessa.
Oltsu on alkanut ymmärtää katsoa leikkimaton kaarissa roikkuvia leluja, ja kovasti niitä heilutellaankin, vähän epäilen kuinka usein tarkoituksella, mutta kuitenkin.
Maidosta vielä sen verran, että nyt on muutamana päivänä jopa taas saanut lypsettyä yhden annoksen per tissi. mahtavaa ja kaikki ovat eittämättä kiinnostuineita asiasta... :)
nyt valvotuspuuhiin takaisin,
äiti
Herra on ollut suht hyväntuulinen, joskin hieman nuhainen. Tähän väliin on syytä kertoa, ettei Olavi juurikaan tykkää räkäimurista. Muutaman kerran olen harkinnut, että pitäisi käydä kertomassa naapurille, ettei meillä kiduteta lasta, vaan yritetään toimia parhaamme mukaan. Samaa on saanut harkita muutaman kerran myöskin kypärämyssyä pukiessa.
Iskä on aloittanut eilen taas joululoman jäljiltä koulun, ja niin alkoi oltsun arki äitin kanssa. Päiviä takana yksi kahdestaan herran kanssa, ja hyvin rullaa. en kylläkään odottanutkaan mitään muuta. Olavi saattaa tosin jossain vaiheessa loppuviikosta alkaa ikävöidä iskää, kun on herra kuitenkin saanut viime kuukauden aikana tottua siihen, että molemmat ovat kotona. Tämä päivä kuitenkin meni seurustellessa ja räkäimurin kanssa tapellessa.
Oltsu on alkanut ymmärtää katsoa leikkimaton kaarissa roikkuvia leluja, ja kovasti niitä heilutellaankin, vähän epäilen kuinka usein tarkoituksella, mutta kuitenkin.
Maidosta vielä sen verran, että nyt on muutamana päivänä jopa taas saanut lypsettyä yhden annoksen per tissi. mahtavaa ja kaikki ovat eittämättä kiinnostuineita asiasta... :)
nyt valvotuspuuhiin takaisin,
äiti
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
herra huomenna 12 viikkoa
Nukuttuja öitä jo takana muutamia hurraa! Parina viime yönä oltsu on nukahtanut kahden-kolmen aikaan ja nukkunut noin viisi tuntia putkeen, mahtava muutos!
arvon herralla on tainnut nyt olla muutaman viikon ajan joulusta eteenpäin tiheän imun kausi, voi jestas kun tahtoisi roikkua ja roikkua tissillä, muttei sieltä sitä mukaa ole tavaraa kyllä tippunut. Jospa herra vain varmisteli tulevia ruokavarantojaan, nyt nimittäin tuntuu, että pituutta on taas hujahtanut tulla reippasti samoin kuin painoa. Vierailleiden sukulaisten mukaan posket ovat pullistuneet, ja mahaakin on jo tullut. Samoin minulle. Iskällä jatkuu taas koulu alkavalla viikolla, joten Olavilla ja minulla alkaa taas säännöllinen ulkoilukausi, sopivasti on pakastunutkin. Tulevalla viikolla alkaa myös muskari. Voi veljet kuin kivaa, vähän rytmitystä arkeen, ja jospa sieltä löytyisi vauvakamujakin.
Herra tuolla rääkyy iskän sylissä, eli kohta minulla on taas treffit tissien merkeissä :) sinne siis, ei ole kohteliasta myöhästyä.
Lisää asiaa taas paremmalla ajalla
arvon herralla on tainnut nyt olla muutaman viikon ajan joulusta eteenpäin tiheän imun kausi, voi jestas kun tahtoisi roikkua ja roikkua tissillä, muttei sieltä sitä mukaa ole tavaraa kyllä tippunut. Jospa herra vain varmisteli tulevia ruokavarantojaan, nyt nimittäin tuntuu, että pituutta on taas hujahtanut tulla reippasti samoin kuin painoa. Vierailleiden sukulaisten mukaan posket ovat pullistuneet, ja mahaakin on jo tullut. Samoin minulle. Iskällä jatkuu taas koulu alkavalla viikolla, joten Olavilla ja minulla alkaa taas säännöllinen ulkoilukausi, sopivasti on pakastunutkin. Tulevalla viikolla alkaa myös muskari. Voi veljet kuin kivaa, vähän rytmitystä arkeen, ja jospa sieltä löytyisi vauvakamujakin.
Herra tuolla rääkyy iskän sylissä, eli kohta minulla on taas treffit tissien merkeissä :) sinne siis, ei ole kohteliasta myöhästyä.
Lisää asiaa taas paremmalla ajalla
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Olavi ja sittenkin nukuttiin
Niin jo muuttuivat asiat edellisestä kirjoituskerrasta muutaman päivän takaa. Viime yö menikin jo vallan mallikkaasti (verrattuna aiempaan): herra nukahti pimeään makuuhuoneeseen kolmen aikaan, havahtui ja rauhoittui tutilla kuuden aikaan ja syömään ja vaipanvaihdolle noustiin kahdeksan jälkeen. Voi veljet kun oli riemua nukkua putkeen useampi tunti!
Tänään sitten kylvettiin ja tuskailtiin ulkoiluhaalareiden kanssa. Ihastuttava karhupuku alkaa olla aivan liian pieni, isompi ostettu karhupuku liian iso (68) ja äitiyspakkauksen haalariin hukkuu. Huoh. Kirppikseltä löytyi kiva haalari, mutta malliltaan sellainen, ettei suunnittelija ole luultavasti eläissään nähnyt lasta saati yrittänyt hellästi tunkea lapsen käsiä siitä käsittämättömän pienestä hiha-aukosta. Idiootti suunnitelija. Nyt sitten koetetaan joko mahtua vanhaan pukuun tai kasvaa supernopeasti täyttämään uutta. Olavi tuntuu taasen kasvaneen nopeasti, tai ainakin sutjakoituneen, joten eiköhän kohta ole mahdollista siirtyä uuteen pukuun.
nyt herra nukkuu sohvalla, joten tuskinpa vain tämä yö menee nukkuessa, pitää yrittää pitää herraa hereillä vähän pidempään kunhan herää
t. äiti ja luultavasti uneton yö
Tänään sitten kylvettiin ja tuskailtiin ulkoiluhaalareiden kanssa. Ihastuttava karhupuku alkaa olla aivan liian pieni, isompi ostettu karhupuku liian iso (68) ja äitiyspakkauksen haalariin hukkuu. Huoh. Kirppikseltä löytyi kiva haalari, mutta malliltaan sellainen, ettei suunnittelija ole luultavasti eläissään nähnyt lasta saati yrittänyt hellästi tunkea lapsen käsiä siitä käsittämättömän pienestä hiha-aukosta. Idiootti suunnitelija. Nyt sitten koetetaan joko mahtua vanhaan pukuun tai kasvaa supernopeasti täyttämään uutta. Olavi tuntuu taasen kasvaneen nopeasti, tai ainakin sutjakoituneen, joten eiköhän kohta ole mahdollista siirtyä uuteen pukuun.
nyt herra nukkuu sohvalla, joten tuskinpa vain tämä yö menee nukkuessa, pitää yrittää pitää herraa hereillä vähän pidempään kunhan herää
t. äiti ja luultavasti uneton yö
tiistai 3. tammikuuta 2012
olavi ja valvotut yöt
Taisi joulu ja uusivuosi mummoloissa kyläilyineen hieman sekoittaa oltsun rytmiä. Viime öinä herra on harrastanut maratonvalvomisia aina aamu neljään-viiten asti. Tuona aikana ei oikeastaan juurikaan itketä, valvotaan ja katsellaan ja jutustellaan vain. Viime yönä aloitin kokeilun, joka on itselle raskasta, mutta toivottavasti olavin (ja meidän) elämää pitkällä jaksolla helpottavaa. Puolenyön jälkeen siirrytään makkariin ja sammutetaan valot. ja sitten odotetaan. Itse ei meinaa pysyä hereillä ei sitten ei millään pimeässä, mutta jospa nuori herra olavi punkiainen ymmärtäisi, että yöllä on tylsää ja silloin kannattaaa nukkua.
Kun arki on nyt pyhien jälkeen koittanut, pitää yrittää palata aiempaan ulkoilurutiiniinkin nukkumisen ohella. Aiemmin käveltiin päivittäin ainakin tunti, mutta nyt iskän lomaillessa on jäänyt ulkoilukin epäsäännöllisen säännölliseksi. Jospa raitis ilma ja siellä nukkuminenkin helpottaisi oltsun arkea, samoin kun parin viikon päästä alkava muskarikin.
Kantoliinailussakin ollaan päästä jo puusta vähän pidemmälle: muutaman päivän välein ollaan liinailtu, ja herra on viihtynyt kyydissä ainakin muutaman tovin, jospa kerrat siitä pikkuhiljaa pidentyisivät sitä mukaa kun molemmat liinaan tottuvat. Helpottaisi kotiarkea tuo liina, tuota mötikkää kannellessa tuntuu jo näissä minunkin hurjissa lihaksissani... ennen joulua neuvolassa pituutta oli hujahtanut (edellisestä neuvolasta 11pv) kaksi senttiä, 58,5 senttiin, ja painoa oli tullut tasaisen varmasti 5720g. Nyt on varmasti tullut painoa nopeammin (ainakin poskista päätellen) ja pituutta on varmaan tullut hurjasti, ainakin olavi näyttää nykyisin kauhean isolta. Kuinka aika voi juosta näin?
Nyt herran kanssa seurustelemaan ja aktiviteetteja keksimään, että yöllä nukuttaisi
helei
Kun arki on nyt pyhien jälkeen koittanut, pitää yrittää palata aiempaan ulkoilurutiiniinkin nukkumisen ohella. Aiemmin käveltiin päivittäin ainakin tunti, mutta nyt iskän lomaillessa on jäänyt ulkoilukin epäsäännöllisen säännölliseksi. Jospa raitis ilma ja siellä nukkuminenkin helpottaisi oltsun arkea, samoin kun parin viikon päästä alkava muskarikin.
Kantoliinailussakin ollaan päästä jo puusta vähän pidemmälle: muutaman päivän välein ollaan liinailtu, ja herra on viihtynyt kyydissä ainakin muutaman tovin, jospa kerrat siitä pikkuhiljaa pidentyisivät sitä mukaa kun molemmat liinaan tottuvat. Helpottaisi kotiarkea tuo liina, tuota mötikkää kannellessa tuntuu jo näissä minunkin hurjissa lihaksissani... ennen joulua neuvolassa pituutta oli hujahtanut (edellisestä neuvolasta 11pv) kaksi senttiä, 58,5 senttiin, ja painoa oli tullut tasaisen varmasti 5720g. Nyt on varmasti tullut painoa nopeammin (ainakin poskista päätellen) ja pituutta on varmaan tullut hurjasti, ainakin olavi näyttää nykyisin kauhean isolta. Kuinka aika voi juosta näin?
Nyt herran kanssa seurustelemaan ja aktiviteetteja keksimään, että yöllä nukuttaisi
helei
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)