Kuluneet vikkot ovat menneet taas jälkeen aivan normaalin arjen parissa: päiväkoti, työt, työt ja koulu. Kotona olemme yrittäneet olla yhdessä.
Nakke on taas isompi poika kuin viimeksi kirjoittaessani, sanoja ja lauseita on paljon, riehuminen on lisääntynyt. Ollo osaa näyttää kaikki paikat kainaloista poskiin. Aamulla Olavi sanoi minua tyhmäksi (tymmä), minä sanoin ettei saa haukkua toisia, johon nuori herra vastasi haukkumalla kuin koirat. Joitain tarkennuksia on siis vielä tehtävänä.
Nyt syksyn tultua on tullut myös minulle syysväsy ja kylmä.mlopetin kaloreidenkin laskemisen, kun eihän sitä kauaa jaksa, olen ennemmin taas yrittänyt kävellä enemmän pyöräilyn sijasta. Tälläkin viikolla kävelin kolmena päivänä keskustaan (5km ja <45min) ja muina päivinä pyöräilin töihin sen 10km. Paino on jossain tuossa 66kg paikkeilla (aamulla 65,5), eikä kyllä välttämättä sen alemmas tarvitsisikaan mennä. Olo on sopusuhtainen. Tosin vähänhän se varmaan taas nousee kunhan nesteet taas löytävät tiensä takaisin. Kunhan pysyisi alle 67 niin olisin tyytyväinen, tietenkin mieluummin lähempänä 65 kuin 67 mutta ei missään nimessä stressiä. Tuttavallinen iltaturvotuskin on mistä lue johtuen palannut miun iltamahan luo, oh joy.
Ensi viikolla on sitten herra poikani syntymäpäivät, tiistaina miun puolen sukua tulossa kylään kakulle, keskiviikkona neuvola, torstaina oikea syntymäpäivä, ja keskiviikosta perjantaihin olavi on yökylässä mummon ja ukin luona, onhan siellä käymässä kummitkin. Luonnollisesti iskä ja äiti ovat noina päivinä töissä (minä illatkin), mutta tavoitteena on ehtiä kerubiin jumalaisille bataattiranskalaisille jossain välissä.
Nyt menen vessaan ja sitten nukkumaan. Toivon täten, että ensi yönä olavi nukkuisi rauhallisemmin, ilmeisestikin molemmat yläkulmahampaat puhkeamassa kunnolla, piikit läpi jo.
Siis heippa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti