Ah kevättä!

Voi veljet kun meillä on ulkoiltu. Jostain myyttisestä syystä aikaa on tuntunut olevan viime viikon aikana enemmän kuin normaalisti, on ollut aikaa olla ulkona. Mah-ta-vaa! Takapiha on lumeton ja se on jo haravoitukin, pihalla on kalusteet ja grillikausikin avattiin eilen uuden grillin muutettua meille, ja pisteenä i:n päälle, ensi viikolla vaihtuu jo toukokuuksi. Voi kevättä ja sen hajuja metsässä, voi kevättä kun sataa vettä ja aurinko paistaa, voi kevättä ja ensimmäisiä pihalta löydettyjä leskenlehtiä. Voi!

Olavi puhelee taas enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä seuraavat neljä asiaa kuulostavat sir pojan sanomina kakalta:kakka, kukka, ankka ja kenkä. Pallo on pappa, vettä on tätä ja muumi on edistynyt meemeksi.

Minulla on ollut ajatuksena olla tyrkyttämättä Olaville mitään överi poikajuttuja, mutta niinpä vaan meillekin oli ostettava plaston mopo. Hran:n silmät syttyivät pihalla kun ne huomasivat naapurin pojan mopon, kenties parasta mitä tuo poika on aikoihin omasta mielestään nähnyt. Olavi istuu pihalla mopon selässä jalat kyydissä, kuin skootterissa ikään, ja sitten äidin armoitettu tehtävä on tyntää nuorta miestä ja olla välittämättä selkäkivusta, joka huonosta asennosta eittämättä seuraa. Eipä kestä kiittää muuten tuosta maratoni-lauseesta. Noista superpoika jutuista puheen ollen, niinpä vaan jokin sisäsyntyinen asetus napsahti Olavin sisällä päälle, ja useimmat esineet ovat hra:n käsissä kuin pyssyjä. Miksi, oi miksi ja mistä moiseen on saatu mallia?! Jospa ne eivät olekaan pyssyjä vaan jotain hurjia juttuja vaan, Olavi tykkää nimittäin pelotella äitiään ja siinä tehosteena toimii jokin lelu kädessä ja hurjista äänistä hurjin: "hää!".

Painonpudotuksesta sen verran, että yksi aamu painoa oli se -8kg (nyt viime aamut tosin taas -7,5 turvotuksineen), johon olen niin tyytyväinen,että aktiivinen laihdutus on tätetn päättyynyt. Lisää lähtee jos on lähteäkseen, pyöräilen edelleen töihin, mutta mässäilyä on tullut lisättyä synttäreiden seurauksena. Tosin enimmäkseen olen mässännyt omilla leipomuksilla, en sipseillä tai sen sellaisilla. Sokerillinen limppari maistuu miun suussa nykyisin järkyttävälle, eikä kotona ole koskaan oikeastaan edes limpparia joten eipä tule sitäkään juotua. Kyllähän tässä vielä jotain voi lähteä, hyvähän se olisi. Nyt on viime aamuina turvottanut, yh, mutta eiköhän hormonikiertoin selitä sen. Mahtavaa kun onnistuu.

Välikommentti onnistumisista: minä, mahtava minä vaihdoin itse polkupyöräni talvirenkaan kesärenkaaseen, hurraa! Olen ajanut pyörällä renkaan vaihdon jälkeen jo useita päiviä, ja kasassa on pysynyt jee!

Nyt pitäisi jo jatkaa hommia, mokkapalat odottavat päällystämistään ( en aio mättää niitä, ja teen muuten vielä tänään vatsalihaksiakin tänään (: ) ja sitten pitäisi ehken hieman tutkia mitä kukkia voisi kesän tullen istuttaa etupihalle (jotain koko kesän vihreää ja suht korkeaa ja näyttävää joka kestää aurinkoa) ja mitä istuttaa takapihalle ( saa olla matalampaa, kestää kosteaa maata ja puolivarjoisaan soveltuvaa).

Leipomushommiin ja puutarhasivustoille siis!

Maisa