Päikkärissä oli eilen ollut vappunaamiaiset, ollolla oli päässään prismasta palomiehiltä saatu palomieskypärä (muovinen, teippailtu jo joistain kohdista kasaan) ja ilmeisesti oli tykännyt päivästä, oli kuulema pomppinutkin.
Olavilla on enää viisi hoitopäivää jäljellä nyt keväällä, kun tämäkin päivä lasketaan mukaan. Tämähän tarkoittaa tietenkin myös sitä, että minulla on vain viisi työpäivää jäljellä, sitten pari vuosilomapäivää ja äitiysloma. Huominen onkin jo vapaata ja vapun seutu muutenkin, ensi viikolla pitkät neljä työpäivää jäljellä. Tekemistä ei ole enää kauheasti, ja istuminen alkaa puuduttaa. Kun istuu koko päivän töissä (pääasiallisesti asiat on pakko hoitaa koneella) kostautuu ilta, supistuksia ja väsyttää ja turvottaa ja ei voi kuin maata. Niinä päivinä kun en ole ollut töissä moisia ongelmia ei ole ollut läheskään noissa mittakaavoissa. Supistuksia on päivittäin, jokunen kipeämpikin, viime kerralla supistuksia ei ollut nimeksikään, vasta silloin ihan lopussa, synnytystapa-arvion jälkeen, no nyt supistelee kyllä päivittäin ja monesti.
Painostressaamisen päätin lopettaa kokonaan (nämähän ovat tahdon asioita). Minulle tuli jo huono omatunto, kun toiset eivät saa lapsia vaikka tekisivät mitä, ja minä saan ja sitten kehtaan valittaa jostain kilojen kertymisestä. Tyhmä minä, nyt lopetan sen, paremmalla mallilla tässä ollaan jokatapauksessa kuin viimeksi. Kunpa kaikki saisivat lapsen, jotka sitä yrittävät.
Mahassa on menossa melkoinen mylkkäys, toivottavasti vauva ei luule kääntyvänsä toisin päin, viimeksi neuvolassa oli pää alhaalla, raivotarjonnassa jo, mutta eilen illalla ja tänään liikkeet ovat tuntuneet toisissa kohdin, kenties vaan siirtelee takamustaan puolelta toiselle, toivotaan. Kyllähän sitä kokoa jo alkaa olla vauvallakin. kovasti yrittää tulla tämäkin vauva läpi takapuolensa voimin tuosta kylkiluiden hoodeilta, on ihan kosketusarkoja kohtia ylävatsalla, istuminen ei muuten auta tähän pätkääkään.
Olavi on laitellut meidän kanssa vauvan vaatteita lipastoon, mutta kauheasti ei tunnu kiinnostavan, ehkä pitäisi kohta laittaa jo pinnasänky paikoilleen, auttaisi ymmärtämään (kenties) mitä tapahtuu. Sisarustattaakin on ostettu lenkkeily- ja nukutustarkoitusta varten, saapuvat tampereelta joensuuhun viikonloppuna, eikun säilytyspaikkaa etsimään! Kaikki hankinnat ihan ok mallilla, vaatteita on jo ennestään ja niitä on saatu lisää (kiitos satu) ja pitäisi ostaa vielä pari pienenepientä nepparibodyä ja se sisarusseisomalauta brioihin.
Olavi on kokeillut tässä kevään mittaan pari kertaa isompaa polkupyörää (ei kolmipyöräistä vaan sitä pienintä oikeaa) ja eilen hra polki jo mallikkaasti. Minä oletin että olavi honaa tuon polkemisen tarpeen vasta paljon myöhemmin, syksystä, mutta ihan itse saa poljettuaan itseään jo eteenpäin pieniä matkoja. Kyllä siitä kahvasti vielä auttaa saa, mutta ei tarvitsee työntää hiellä eteenpäin koko pyörää, ennemmin ohjata: ohjaaminen ja polkeminen yhtäaikaa ei luonnistu vielä.
nyt tekemään jotain muuta, taitaa tulla viileä päivä, tai päiviä. Siitäkin huolimatta, sima kaapissa jo valmiina, munkkeja tehdään huomenna ja arvelin kokeilla tehdä vapuksi elämäni ensimmäisen voileipäkakun, vapaiden ja vapun ja vapauden kunniaksi. sitten ne neljä työpäivää ja vapaata (tosin haen sairaslomaa ensi viikolla jos voimat loppuvat kuin loppuivat viime viikolla)
heippa!
+maha jo 32+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti